Kivilajit

Amadeus-kivi eli granaattikordieriittigneissi on Sulkavan alueella esiintyvä monivärinen, pääosiltaan vihertävä gneissikivi. Gneissit ovat metamorfisia eli muuttuneita kivilajeja, jotka ovat syntyneet jonkin varhaisemman kiven joutuessa korkeisiin paine- ja lämpötilaoloihin. Amadeus on ollut alkujaan osa muinaista merenpohjaa, joka on joutunut mukaan vuorijonon poimutukseen noin 1900-1800 milj. vuotta sitten. Maankuoren myllerryksessä kivi on osittain sulanut, kiteytynyt uudelleen ja muuttunut juovikkaaksi suonigneissiksi. Siinä erottuvat vaaleat graniittisuonet, tummat gneissiliuskeet ja punertavat granaattimineralisaatiot. Näyttävän kirjavan tekstuurinsa vuoksi amadeusta käytetään sisustukseen, tasoihin ja monumentteihin.

Päämineraalit: maasälpä, kvartsi, biotiitti, kordieriitti, granaatti

Gabrot ovat tummia syväkiviä eli maankuoren sisällä sulasta magmasta kiteytyneitä kivilajeja. Niiden emäksinen koostumus vastaa basalttisia laavoja, joita purkautuu etenkin valtamerten keskiselänteillä. Gabrot ja muut emäksiset syväkivilajit ovat taloudellisesti merkittäviä, sillä ne soveltuvat hyvin rakennusteollisuuden raaka-aineeksi ja tarjoavat suuria nikkeli-kromi- sekä kupariesiintymiä. Gabro tunnetaan myös nimellä ”musta graniitti”, mutta termi on harhaanjohtava, sillä näiden kemiallinen ja mineraloginen koostumus poikkeaa toisistaan.

Päämineraalit: pyrokseeni, plagioklaasi, sarvivälke, oliviini

Graniitti on syväkivilaji, eli syvällä maankuoressa magmasta hitaasti kiteytynyt kivilaji. Hitaan kiteytymisen vuoksi mineraalikiteet ovat saaneet kasvaa suurehkoiksi rakeiksi. Graniitin nimi tuleekin latinan kielen sanasta granum eli rae. Suurin osa maamme graniiteista on muodostunut noin 1900–1800 miljoonaa vuotta sitten. Graniitti on eräs kallioperämme yleisimmistä kivilajeista, ja se on julistettu kansalliskiveksemme. Graniittisissa kivissä on luonnostaan pieniä määriä uraania ja toriumia, jotka epävakaina alkuaineina tuottavat radioaktiivista säteilyä ja hajoavat radioaktiiviseksi radon-kaasuksi. Ominaisuuksiltaan graniitti on kestävää ja kovaa, ja se soveltuu hyvin rakennuskiveksi.

Päämineraalit: kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi, kiilteet

Erittäin karkearakeisia magmakiviä kutsutaan pegmatiiteiksi. Niiden raekoko vaihtelee, mutta kaikkein karkearakeisimmissa pegmatiiteissa yksittäisen mineraalikiteen koko voi olla jopa useita metrejä. Pegmatiitit esiintyvät tyypillisesti juonina tai linsseinä, ja niiden kemiallinen koostumus vastaa ympäröivää kivilajia. Graniittiset pegmatiitit ovat yleisimpiä. Pegmatiiteissa tavataan usein korukivilaatuista berylliä ja topaasia sekä hi-tech-metalleja, minkä vuoksi niiden hyödyntämiseen kohdistuu taloudellista kiinnostusta.

Päämineraalit: maasälpä, kvartsi, kiilteet

Granodioriitti on graniitin kaltainen syväkivilaji, joka eroaa vain siten, että granodioriitissa plagioklaasimaasälvän osuus on kalimaasälpää suurempi. Graniitissa puolestaan kalimaasälpää on enemmän. Granodioriitin yleisilme voi olla keskimäärin graniittia tummempi, mikä johtuu mustasta sarvivälke-mineraalista.

Päämineraalit: plagioklaasi, kalimaasälpä, kvartsi, kiilteet, (sarvivälke)

Karbonaattikiviksi kutsutaan pääasiassa karbonaattimineraaleista, yleensä kalsiitista tai dolomiitista, koostuvia kivilajeja. Niitä muodostuu tyypillisesti merissä joko saostumalla tai kalkkikuoristen eliöiden jäänteiden kerrostuessa pohjaan. Suomen vanhan kallioperän karbonaattikivet ovat useaan kertaan metamorfoituneet eli kiteytyneet uudelleen kohonneen paineen ja lämpötilan vaikutuksesta.

Päämineraalit: kalsiitti, (dolomiitti)

Tämä plagioklaasiporfyriitti on vulkaaninen kivi, joka on läpikäynyt metamorfoosin. Vulkaniitit eli laavakivet ovat syntyneet maan pinnalle, merenpohjaan tai purkautumiskanavaan jähmettyneestä ja kiteytyneestä laavasta. Suomen ikivanhasta kallioperästä tällaiset pintasyntyiset kivet ovat kuitenkin kuluneet pois jo aikakausia sitten, lukuunottamatta lukuisten mannerlaattojen törmäysten seurauksena syvälle maankuoreen kiilautuneita kappaleita. Nämä vanhan maankuoren kappaleet ovat korkeassa paineessa ja lämpötilassa metamorfoituneet eli muuttaneet muotoaan. Kiven hienorakeisessa perusmassassa olevat vaaleat, liistakkeiset hajarakeet eli porfyyrit ovat plagioklaasi-mineraalia.

Päämineraalit: pyrokseeni, plagioklaasi, oliviini, sarvivälke

Rapakivi on eräs harvoista suomen kielen sanoista, jotka on lainattu sellaisenaan muihin kieliin. Nimi tulee kiven taipumuksesta rapautua herkästi soraksi eli moroksi. Rapakivigraniitteja tunnetaan kaikilta mantereilta, ja niistä suurin osa on syntynyt proterotsooisen eonin keskivaiheilla 1800-1000 milj. vuotta sitten. Rapakiviä tavataan Suomessa laajoina alueina, jotka edustavat muinaisten tulivuorten alaisia kiteytyneitä magmasäiliöitä. Miljoonien vuosien eroosion tuloksena ne ovat paljastuneet maan pinnalle. Rapakivet (1650-1540 milj. v.) ovat eräitä ikivanhan peruskalliomme nuorimmista kivistä. Ne on suhteellisen helppo tunnistaa 1–5 cm kokoisista, pyöreistä alkalimaasälpä-mineraalista koostuvista hajarakeista, joilla voi olla vaalea plagioklaasikehä. Rapakiveä kutsutaan siinä tapauksessa viborgiitiksi.

Päämineraalit: kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi, kiilteet

Lappeenrannan Ihalaisen kalsiitti eli kalsiumkarbonaatti on väriltään sinertävää marmoria. Suomen kallioperästä löytyy ympäri maan kalkkikiviesiintymiä, jotka ovat muodostuneet muinoin matalaan lämpimään mereen kerrostuneesta kalkkipitoisesta aineksesta. Sittemmin kivet ovat ehtineet käydä läpi useita muodonmuutosvaiheita ja ovat paikoin kovettuneet kauniiksi marmoreiksi. Kalsiittista kalkkikiveä käytetään useisiin tarkoituksiin, esimerkiksi raaka-aineena poltetun kalkin ja sementin valmistuksessa, teollisuudessa ja maanparannusaineena.

Päämineraalit: kalsiumkarbonaatti

Tiriliitti on rapakivigraniitin fayaliittipitoinen, tumma ja tasarakeinen muunnos, jonka tunnistaminen ensisilmäyksellä voi olla haastavaa tumman värin vuoksi. Sen nimi on annettu löytöpaikan eli Lappeenrannan Tirilän mukaan.

Päämineraalit: kalimaasälpä, plagioklaasi, kvartsi, oliviini (fayaliitti), sarvivälke